ILO:n pakkotyön indikaattorit EUFLR:n nojalla
Asetus ottaa pakkotyön määritelmänsä sopimuksesta ILO Convention No. 29. Komission suuntaviivat ottavat riskisanastonsa ILO:n yhdestätoista indikaattorista, ja niin tekee alustakin.
Indikaattorit ovat haavoittuvuuden hyväksikäyttö, petos, liikkumisen rajoittaminen, eristäminen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pelottelu ja uhkailu, henkilöasiakirjojen pidättäminen, palkan pidättäminen, velkaorjuus, kohtuuttomat työ- ja elinolot, sekä liialliset ylityöt. Yksikään yksinään ei todista pakkotyötä; niiden muodostama kaava on se, mitä ILO kehottaa etsimään, ja suuntaviivat omaksuvat tuon lähestymistavan vapaaehtoisen kehyksensä riskintunnistusvaiheeseen. Alustassa jokainen toimittajakysymys nimeää indikaattorin jota se testaa ja näytön joka ratkaisee sen — rekrytointimaksujen tililuettelo velkaorjuudelle, asiakirjojen säilytysperiaate ja lokerikkoluettelo henkilöasiakirjojen pidättämiselle, palkkalaskelmaote palkan pidättämiselle. Jokainen seulontaosuma on merkitty yhdellä niistä, joten lukumäärä indikaattoria kohden kaikilla toimittajilla näyttää kaavan ennen kuin yksikään yksittäinen tapaus näkyy. Ja näytön luokitus noudattaa suuntaviivoja: vakuutus siitä ettei maksuja peritä on 'väitetty'; tililuettelo on 'vahvistettu'.