EUFLR vs CSDDD: kielto versus huolellisuusvelvoite
Nämä kaksi mainitaan usein yhdessä ja ovat rakenteeltaan vastakohtia. Yritysten kestävyyttä koskevan huolellisuusvelvoitteen direktiivi kertoo suurille yrityksille mitä prosessia noudattaa. Pakkotyöasetus ei kerro kenellekään mitään prosessia noudatettavaksi, ja kieltää tuotteen.
CSDDD:n nojalla soveltamisalaan kuuluvan yrityksen on tunnistettava, ehkäistävä, lievennettävä ja selvitettävä haitalliset ihmisoikeusvaikutukset toimintaketjussaan, ja se voidaan asettaa vastuuseen laiminlyönnistä. Pakkotyöasetuksen nojalla minkä tahansa kokoinen toimija voi huomata tuotteensa kielletyksi, poistetuksi markkinoilta ja hävitetyksi, jos viranomainen toteaa sen valmistetun pakkotyöllä — ja viranomainen punnitsee päättäessään avataanko tutkinta toimijan toteuttamaa huolellisuusvelvoitetta. CSDDD on siis, siltä osin kuin sitä sovelletaan, prosessi joka tuottaa näytön jota pakkotyöasetus tulee lukemaan; ja siltä osin kuin CSDDD ei sovellu, asetuksen suuntaviivat tarjoavat saman OECD:n kuusivaiheisen kehyksen vapaaehtoisena ohjeistuksena. Käytännön limittymä on kartta: monitasoiset toimittajatiedot, toimipaikkojen sijainnit ja korjaavien toimien tiedot, joihin molemmat säädökset nojaavat. Alusta pitää yhden ja lukee sitä molempia varten.